Kirja kuvailee "ei enää, eikä vielä missään"-konseptin, jossa turvapaikaanojat (kuten asukkaita nimitetään). Turvapaikananojat asuvat Suomessa, mutta eivät ole osa yhteiskuntaa Suomessa, eivätkä myöskään aiemmissa kotimaissaan.
Kotoutumista ei aloiteta ennen turvapaikkapäätöstä, jota odotellaan joskus vuosia. Tänä aikana aktiivinen toiminta ja oman elämän "arjen" kontrolli on usein saavuttamattomissa. Vastaanottokeksuksen asukkaat ovat varastossa, heidän perustarpeensa tyydytetään, mutta aika on pysähtynyt, ja tulevaisuus on epävarmaa.Kielen opiskelua ja yhteiskuntaan tutustumista toivotaan, harrastuksista ja hyvistä yöunista - skä tietysti myös myönteisestä turvapaikkapäätöksestä unelmoidaan.
Aihe on minulle juuri nyt erittäin henkilökohtainen. Olen osallistunut paikalliseen ystävyystoimintaan ja tutustunut irakilaiseen perheeseen kotikuntani vastaanottokeskuksessa. Kirjan luettuani ymmärrän ehkä pikkuisen paremmin heidänkin elämäänsä täällä kylmässä ja piemässä Suomessa, kaukana kotoa vieraiden
ihmisten keskellä viranomaisten armolla. Ja arvostan kaikkien vapaaehtoisten työtä entistäkin enemmän.
Lukuhaasteessa Vastaanottokeskus menee kohtaan 4 -
| Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja |
No comments:
Post a Comment